Petra Palomäki

URCO

"Urkki, Uki-puki, Pukimaister"
synt: 28.03.2001
KTK PSL-ori
Äitini oma 01.06.2006 alkaen.

Re: 80cm
Ko: HeA-VaB

(c) Annika Mäki

Miten Urco päätyi meille?

Uffe ostettiin meille ensimmäiseksi hevoseksi ja ratsastimme äitini kanssa pääsääntöisesti sitä kahdestaan. Hetken kuluttua alkoi tulemaan hieman kinaa, että kuka saa ratsastaa Uffella ja ei, jonka jälkeen päätettiin ostaa meidän äitille ihan oma hevonen. Isä halusi panostaa hyvään nuoreen oriin, jonka voisi mahdollisesti kantakirjata myöhemmin. Ajatuksena jo silloin jos tuotaisiin Suomeen joskus ktk-ori, jonka avulla saataisiin Suomeen lisää lusitanoja. Tämä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä uuden hevosen etsinnässä. Isäni etsi pitkin internetin ihmeellistä maailmaa eri ilmoituksia myytävistä lusitanoista. Sitten yksi kolahti. Nuori 5-vuotias ori, joka oli todella hyvin peruskoulutettu. Myytiin omistajan ulkomaillemuuton takia ja halusi löytää sille uuden kodin. Kävimme Urcoa kokeilemassa ja olihan se melkoinen komistus. Urco oli tuolloin jo noin HeA tasoinen ja osasi maastakäsin piaffen. Rakastuttiin Urcon heti ja hintaneuvottelun jälkeen Urco muutti meille!

Alku oli kaikkea muuta kuin helppo. Hevonen, joka oli tottunut siihen, että sitä ratsastetaan yksin hiljaisessa isossa maneesissa, muuttaa ratsastuskouluun missä riitti menoa ja vilsekkä. Urco oli todella säikky ja heitti meidän äitin alas ties kuinka ja monta kertaa viikon aikana. Se saattoi säikähtää omaa varjoansakin... Onneksi Mario astui kuvioihin ja alkoi ratsuttaan Uffea ja Urcoa samalla valmentaen meitä. Hevonen rauhoittui silmissä ja yhtä aikaa kuskit kehittyi valovuoden eteenpäin. Jo 6kk aikana äiti ratsasti yksin Urcolla muiden hevosten seassa, kävi ulkokentällä ratsastamassa, maastossa. Kaikki onnistui! urco ja äiti sopivat todella hyvin yhteen :)


Muutettiin seuraavana vuonna Marion (valmentajan) tallille missä äiti jatkoi kehitystään Urcon kanssa. Vuonna 2008 hetki ennen meidän Suomeen muuttoa Urco kantakirjattiin todella hyvillä pisteillä! Kun muutimme Suomeen äiti ratsasti jonkin verran Urcoa, mutta talvella ikävä kyllä äiti putosi pahasti ja alkoi pelkäämään Urcoa. Niinpä minä siirryin ohjiin ja aloin pääsääntöisesti Urcoa ratsastaan. Äiti kävi selässä sillon tällön, mutta omien työkuvioiden takia aikaa ei enää ollut sitä liikuttaa. 





Urcon selkä kuitenkin reistaili aina sillon tällöin. Sitä hoidettiin ja huolettiin kunnolla eri keinoilla, mutta aina pidemmän jakson jälkeen olimme uudelleen lähtöruudussa. Hyvinä kausina pääsimme kilpailemaan ja Urco astui oriasemalla, mukaan lukien meidän Unaivan. Ja taas selkä alkoi kipuilemaan, vaikka Urcoa huolettiin säännöllisesti.



2015 vuonna Urco liukastui tarhassa ja alkoi ontumaan etujalkaansa. Klinikalla selvisi, että se oli venahtanut pahasti ja jouduttiin piikittämään vuohis- ja kavionivel. Tämän episodin aikana Urcon etujalan pintakoukistaja keräsi nestettä alleen ja tämän jälkeen molemmat etuset jouduttiin hoitamaan. Pitkä saikku, mutta klinikan kontrollien avulla saatiin hevonen takasin kuntoon. Kauaa harrastus ei kuitenkaan kestänyt. Urcon SI-nivel sanoi itsensä totaalisesti irti ja selkä oli siinä. Nousin selkään ja hevonen heitti mun välittömästi alas. Urco hyppi itsekseen pystyyn kauhistuneena ja sitä sattu. Tiesin sillon, että nyt on ratsastusura ohi. Urco ei siis enää kestä painoa selässä, sillä vahinko on tapahtunut jo Portugalissa. Väärät ja liian pitkät satulat ovat ns. rikkoneet selän. Suomessa sille ollaan hankittu sopivat varusteet, mutta kun vikaa ei olla sillon aikoinaan saatu heti korjattua, mitään ei ollut tehtävissä.


Urco siis viettää nykyään eläkepäiviään ja 2019 kesällä hän pääsee laukkaamaan ikivirheille laitumille ilman mitään vammoja. Onneksi Urco saa elää hyvää ja normaalia hevosenelämää tarhaillen ja laiduntaen. Vapaana liikkumista selkä onneksi sallii onneksi kipuja sillä ei ole kun saa itse liikuttaa itseään.







13 kommenttia

  1. Ei hitsi kun on upea hevonen!

    VastaaPoista
  2. UPIA HEPPA. OON ITE RANSKA/SOOMELAINEN

    VastaaPoista
  3. Minkä merkkinen satula Urcolla on? :)

    VastaaPoista
  4. On kyllä hieno hevonen! En ole ikinä itse päässyt ratsastamaan millään lusitanolla tai andalusialaisella :D tai ylipäätänsä millään barokkirodun edustajilla! sitä päivää odotellessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänne vaan :) eiköhän hevonen löydy omaan makuun ;)!

      Poista
  5. Urcolla on meidän hevosista parhaimmat askeleet! Toimii kuin ajatus ja ihanan pehmeät liikkeet :)

    VastaaPoista